Joulutouhua

Joulu on lempijuhlani. Perheellämme on monia jouluperinteitä ja niiden noudattaminen on minulle tärkeää. Olen rutiinien ystävä. Monet kirjoittamisesta ja taiteista pitävät tuttavani välttävät rutiineita ja sanovat niiden tappavan luovuuden. Minulla asia on päinvastoin; elän rutiineista enkä voi sanoin kuvailla, miten suunnattomasti minua kismittää, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Haluan tietää noin niinkuin suurinpiirtein mitä olen tekemässä lähipäivinä ja kaikki isommat tapahtumat ja poikkeamat tavallisuudesta haluan tietää jo kauan ennen kuin niiden aika koittaa.

Se on hyvä ominaisuus koiran ja hybridifretin omistajalle, mutta monen mielestä se kuulostaa tavattoman tylsältä. Kenties se jonkun mielestä olisikin. Minä en pidä yllätyksistä, jos ne ovat liian isoja.

Jouluisin keräännymme yhteen koko suuren perheemme voimin, syömme ja pelaamme pelejä ja vietämme aikaa yhdessä. Tänä jouluna pelasimme Aliasta, Pictionarya, Cluedoa ja Rock-aiheista tietovisaa. Piirsimme siskon kanssa. Otimme kuvia. Juoksutin koirat ulkona moneen otteeseen. En muista koska viimeksi olisin nauttinut joulusta näin suunnattomasti. Puuttumaan jäi ainoastaan hoidossa ollut frettini ja toisiksi vanhin isoveljeni, joka tuli vanhemmille vasta minun lähdettyäni. Hänellä on jo oma perheensä ja heillä omat perinteensä.

Viiletin porukoille sunnuntaina 23. päivä ja palasin sieltä tänään. Olen tajuttoman väsynyt mutta muös käsittämättömän tyytyväinen. Nyt minulla on tämä ja huominen päivä aikaa nukkua ja levätä, ennen kuin menen jatkamaan joulun hauskanpitoa parin ystäväni luokse. He pitävät saunaillan, jossa aiomme luukuttaa Singstaria, syödä hyvää ruokaa, juoda (alkoholittomasti kaikki, joka sopii minulle absolutistina mainiosti) ja keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Eittämättä koirista myös, olemmehan kaikki intohimoisia vinttikoiraharrastajia.

En yleensä saa itsestäni aikaan yhtään hyvää kuvaa, mutta siskolla on maaginen ote kameraan. Hämmentävää kyllä, hän sai napattua parikin kuvaa, joita kehtaa katsella mallista huolimatta. Blogin bannerin kuva ilman muokkauksia on hänen käsialaansa, kuten myös esittelyosioon lisätty kuva. Näiden lisäksi kaksi yhteiskuvaa koirien kanssa päätyi ihan katseltaviksenne asti.

Aaro ja minä olemme kuvaamisen suhteen samanlaisia; meistä on likimain mahdoton saada hyvää kuvaa. Kaikki kunnia siis siskolle, kun sai meistä näinkin edustavan otoksen.

Hyvää joulua.

Minä ja Aaro

Nadira saa suukon, koska on kiltti tyttö. Ainakin aina välillä.